Skip to content

Turha postaus vol. 10987

24.3.2012

Ihan ensiks pakko sanoo et tää säätilojen vaihtelu alkaa olla jo huono vitsi, moi vaan tolle aamun lumisateelle. Ja tokaks pitää vähän hehkuttaa kuin siistii on roller derby bootcamp! Meikäläisen eka boottis ja uusia taitoja on karttunu jo huimasti. Huomenna lisää jee!

Mainokset

Nahkatakkikauden avaus

23.3.2012

Niin se vaan tuli nahkatakki korkattua melkein kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime keväänä. Ja kuulkaas äsken kun tuolla pihalla hyppelin asukuvia ottamassa, niin tuli kuuma ihan ilmankin sitä takkia! Voi ei tän jälkeen saadaan viimeistään huomenna varmaan jotku Siperian pakkaset ja lumimyrskyt tänne, mut en mä vaan voi olla hehkuttamatta kevättä! Vaikka oikeesti aina väitän, etten edes tykkää keväästä. No kyllä tykkään!

Koska oisin aika paljon mieluummin tuolla ulkona ku koodaamassa erikoistyötä (mitä ihan selvästi tässä parhaillaan teen), niin lykkään nyt vaan nopeesti teille nää kuvat ihailtavaks, paneudun hetken ohjelmoinnin saloihin ja painelen pikku kävelylle ennen illan treenejä. Olkaatten hyvät!

Tässä ensin nahkatakkitodistusaineistoa aamulta. Okei bussipysäkillä vähän kyllä paleli vielä, mut silti! Nahkatakki! Alemmasta kuvasta voi joku ehkä tajuta hienovaraisen vihjeen uusista kengistä, bongasin ronskin naiselliset bootsit eilen Biancosta reippaalla alennuksella, mutta koska en periaatteessa sais ostaa mitään, niin jätin ne kauppaan odottamaan kohtaloa. Eli sitä, että popot löytyis hyllystä vielä tänään, ku oli uudelleen asiaa kaupungille. Noohh, koska kuitenkin jo vartti kaupasta poistumisen jälkeen kirosin myöhässä olevaa fyssaria ajatuksella joku ehtii ostaa mun kengät!!!! niin painelin aika haipakkaa heti fysioterapeutin käsittelystä päästyäni hakemaan kengät kotiin. Ja onneks painelin, koska nää tuntu ekalla käyttökerralta siltä, että oisivat olleet mun jalassa aina, ja antaa mahtavaa särmää asulle ku asulle. Eikä ne nyt ihan hirveesti sitä lompakkoakaan rokottanu.

Sit aurinko pisti bloggarin sekasin:

Jiiiiihaaaaa!

Syötä otsikko tähän

19.3.2012

Mä lupaan että tänpäivänen ylläritalvi ei ollu mun syytä, ei ollu mitkään jeekevät-ajatukset mielessä tällä kertaa! Okei, painelin kyllä ovesta ulos tennarit jalassa ja takki auki suoraan hankeen (vois opetella kattomaan ikkunasta ulos ennen ulos lähtemistä), mutta trust me, säätila oli sellanen jo varmaan ennenku heräsin. Ehkä näin keväisiä unia?

Oi ihana Picasa! Kaikki kivat Picnikin ominaisuudet löytyy nykyään suoraan sieltä kätevästi! Joten tekin saatte ihailla kauniisti muokattuja versioita koneen uumenista löytyneistä haalaritoppirakkauskuvista, tadaa:

Oon löytäny taas hurjasti uusia vaatteita mun himotuslistalle, mut koska tuhlasin just 270 euroa derbykamoihin, niin voi jäädä vaateostostelu vähän vähemmälle. Toisaalta sain tavallaan just sen verran ilmasta rahaa, ku vaihettiin häämatkalta ylijääneet rahat takas euroiks ja sit oon saamassa viel sitsijärkkäilyihin käytettyäkin rahaa takasin kohta. Eli oikeestaan en maksanu noista varusteista mitään ja jäin vielä plussan puolellekin. Ehkä silti ootan isompien shoppailujen kanssa hetken jos toisenkin, mut yks kirkkaanvihree toppiasia on ehkä pakko saada.

Vaatteiden lisäks halajan hurjasti sisustusjuttuja aina uudesta sohvasta lähtien, mut alotin kuitenki varovasti tilaamalla vähän pienempiä piristyksiä kotiin. Näätte sit, ku ne suvaitsee saapua! Voin kertoa olevani erittäin innoissani, toivottavasti tuotteet vastaa livenä odotuksia.

Mä pyrin vähän niinku välttämäänkin muiden ku omien kuvieni julkasua täällä, mut nyt on sen verran paljon kollaasinaiheita et ehkä pakko tehä pari inspiraatiopostausta jossain välissä. Tosin sisustusversion taidan tehä vasta sit ku saan noi tilatut ihanuudet kotiin asti.

Tulipas aikamoista sillisalaattia taas, mutta näillä mennään. Seuraavaks huippis ja sit ehkä leffaa, näkyillään!

Random

17.3.2012

Tänään on kuulkaas ollu mainio päivä! Aamupäivällä suunnattiin pulkka ja stiga kainalossa Kaivariin, kun oli tädin vuoro suorittaa häätehtävänsä eli viedä hääpari pulkkamäkeen. Lisävahvistuksina oli vielä pienet serkkutytöt, jotka oli selvästi porukan taitavimpia laskijoita. Ite kiljuin mäessä oikein urakalla, ku päädyin millon mihinkin hyppyriin tai sain hurjat lisävauhdit eteen sattuneesta jäätiköstä. Tunnin ilakoinnin jälkeen käytiin vielä herkkukaakaoilla Ursulassa, jossa en oo tainnu ikinä ennen käydäkään. Sit pikanen kipasu kotiin ja nokka kohti derbyjengin saunailtaa, jota vietettiin varsin hulppeissa puitteissa Lauttasaaressa. Tulipahan nautittua oikein urakalla nyyttäritarjoiluista, ulkoporealtaasta, höyrysaunasta, avannosta, normisaunasta, bouttistreameista sekä tietenkin hyvästä seurasta. Ja hei kerrankin joku derbyjuttu, jonne meikäläinenkin pääsee julkisen liikenteen voimin kätsysti!

Sit vielä otsikonmukaisesti sekalaisia kuvia tältä kuulta teidän iloksenne:

Tässä mun taidonnäytteitä meidän Kostositseiltä, joissa teemana oli Kaija Koston ja Jacques Costòn häät. Kaunis morsian ja komea Jeesus suoraan Stadiumin kuvastosta. Koska pelkkä risti olis ollu vaan tylsä.

Jaa onhan täällä viime kuultakin kuvia, nää on nimittäin ystävänpäiväkukkia! Mä oon aina sanonu, et mulle ei tartte mitään rehuja kuskata ku ne kuihtuu kuitenkin, mut onhan nää nyt ihanat.

Kiirekiire, kohta alkaa Nanny! Tässä kuitenkin kaunis iltapäiväaurinko Tapiolasta.

Meidän makeet Afrikantähtilakanat, jotka saatiin joululahjaks.

Ja kuinkas sitten kävikään… Tää oli lopputulos ehkä pari viikkoa yrttien istuttamisen jälkeen. Persiljan tappo luultavasti se, ettei mulla ollu ruukussa salaojitusta tai edes reikiä pohjassa. Ja basilikan se, että innoissani muistelin että basilikasta pitää aina nyppiä ne uudet lehdet, jotka syntyy sinne varsien haaroihin. Kunnes muistin, et kyseessä olikin tomaatintaimien nyppiminen, ku ei haluu että ne tekee lisää kukkia tms.

Siinä hän odottaa työterveystarkastusta kauniisti ympäristön sinisyyteen mätsäten.

Ja nyt sitä telkkaria!

Nam

14.3.2012

Kauhee arpominen, postaanko ruokaa vai randomkuvia. No ruoka voitti. Ja ai että millanen ruoka! Olikohan tossa viime viikolla jonain vapaapäivänä, kun iski spontaani halu kokata astetta gourmeempaa (gourmetimpaa?) settiä. Ja kyllä kannatti, oli meinaan varsin nannaa.

Lautaselta löytyy cajun-lohta, bataattia, ruusukaaleja, pinaattihöystöä ja maa-artisokkapyrettä. En nyt tiiä, minkälaisen makujen harmonian noi keskenään muodosti, mutta jokainen komponentti yksinään ainakin oli aikamoista herkkua. Eikä näiden valmistamisessakaan mikään kauhee vaiva ollu, pyre varmaan näistä vaativin, mut ei sekään vaatinu ku artisokkien kuorimisen, pilkkomisen, kuullottamisen pannulla, kevyen keittämisen ja soseutuksen sauvasekottimella. Kuullotuksen tein voissa ja mausteena käytin ripauksen suolaa ja valkopippuria. Muut jutut oli vieläkin simppelimpiä, batskut sai paistua uunissa itekseen, pinaatin käytin pannulla artisokilta jääneessä öljyssä ja maustoin suht reippaalla suolalla ja mustapippurilla, lohen paistoin pannulla ja maustoin perusmausteiden lisäks cayennella sekä peperoncinolla ja ruusukaaleja nyt kuka vaan osaa keittää. Paitsi kerrankin olin tosi pro ja laitoin ne keittämisen jälkeen jääveteen jäähtymään, että väri säilyis kauniina. Suhteellisen pienellä vaivalla mitä mainioin ateria.

Mistä päästäänkin sopivasti mua viimeaikoina ihmetyttäneeseen asiaan. Olin jo kirjottanu aiheesta kunnon avautumispostauksenkin, mut jätetään se hautautumaan luonnoksiin ja nostetaan tää asia esiin tällee viattomasti sivulauseessa. Nimittäin ihmisten vääristynyt käsitys hyvästä ruoasta. Oon jo useempaan otteeseen kummastellu yhen bloggaajan (inhoon sanoa näin, mut en tahdo tällee vähän negatiivisessa valossa neitosta linkatakaan, kun kuitenkin kyseessä on blogi, josta kovasti tykkään) ruokakuvien herättämää ylenpalttista ihastelua kommenttiboksissa. Ei siinä mitään, mutta kun ne ruoat on useimmiten joku salaatinlehti ja parista eri purkista lapattua töhnää. Ymmärrän hyvin, ettei kaikki oo mitään huippukokkeja ja toki itekin sorrun välillä valmisruokiin ja joskus jopa nautin siitä pakastepizzasta tai pinaattiletuista, joita naamani mätän. Mutta kun sekä tää bloggari että lukijat tuntuu aidosti olevan sitä mieltä, että kyseessä on suurempikin kulinaristinen nautinto, kun lautasella on säilyketonnikalaa ja raejuustoa. Ite eineksiä vihaavana ja aitoa, puhdasta ruokaa arvostavana sekä suuresti kokkaamisesta nauttivana mun on tosi vaikee käsittää tätä. Että eikö ne ihmiset vaan tiedä paremmasta vai ihanko aidosti ne nauttii niistä eineskalapullista ja kallenmätitahnasta? No mutta, ei siitä sen enempää, kukin tyylillään ja sillee, mitäs se mua liikuttaa vaikka söisivät omaa ulostettaan. Itseasiassa kuulin just, että tutkijat kehittää paskasta pihvejä. Harmi vaan et ne on toistaseks vissiin kalliimpia ku naudan sisäfile.

Rakeita ja aurinkoa

13.3.2012

Neiti säiden jumalatar täällä terve. Viimeks ku julistin kevään alkaneeks, nii iski hirvee talvimyrsky, ja nyt ku painelin kevätkengissä kouluun niin eikös vaan luennon aikana ollu taivas revenny ja maahan räimi jos minkälaista tavaraa. Nyt istun sisällä ja aurinko helottaa täysiä ikkunan takana.

Kuvat on vähän taannoisemmalta aurinkoiselta päivältä, ku käytiin J:n kanssa oikein kunnon pitkällä kävelyllä. Sillon oli vielä tiet sen verran jäiset, että jokainen lihas sai kyllä treeniä ihan vaan pystyssä pysymisestä.

Koko Westend ja Haukilahti oli päättäny rynnistää jäälle! Oli koiranulkoiluttajaa ja leijahiihtäjää ja kävelijää ja jopa yks auringonottaja. Me ei uskallettu jäälle, ku ei haluttu kokea retkiluisteluradanauraajatraktorin (mikä sana!) kohtaloa, mutta riittihän sitä lääniä tarpoa rannallakin.

Löydettiin tiemme myös vaarallisille raunioille. Oli hullun siistiä, ryömittiin sisään kolosta raunion seinässä ja sen jälkeen kahlattiin umpihangessa kunnes löydettiin tiemme ulos. Ja toi kyltti bongattiin siis toki vasta jälkikäteen. Pakko käydä kesällä kattomassa, missä oikein ollaan seikkailtu!

Sit takas tähän päivään, joka alkoi jollain niinkin mullistavalla kuin aamulenkillä! Heräsin uskomattoman pirteenä klo 7.30 ja painelin lenkkikamat päällä ulos klo 7.55. Vetelin tuolla aamuauringossa sellasta kevyttä alottelijan lenkkiä eli 5 min kävelyä, 1 min juoksua, 4 min kävelyä, 2 min juoksua, 3 min kävelyä, 3 min juoksua jne. aina 5 minuutin juoksuun asti, minkä jälkeen käpsäilin vielä vartin kotiin. [Välihuomautus: taas myrskyää.] Sit runsas aamupala, lämmin suihku, vaatteet päälle ja koululle. Mahtava fiilis ollu heräämisestä lähtien!

Jos joku ihmettelee, mistä mun yllättävä lenkki-innostus kumpus, niin mut pyydettiin viime perjantaina meidän travel teamien treeneihin vähän niinku sillä ehdolla, että kohotan kuntoani omatoimisesti. En oo todellakaan mikään kestävyysurheilija luonnostani, ja perjantain treeneissä jätin tosi nolosti yhen drillin kesken ku suussa tuntu olevan säkillinen hiekkaa ja sydän hakkas miljoonaa. Voiko tollanen ylenpalttinen suun kuivuminen johtua puutteellisesta nesteytyksestä? Tai sit vaan siitä et mul on nykyään nenä aina tukossa ja joudun hengittämään suun kautta kokoajan. No anyways, lenkkeily ei tee mulle yhtään pahaa ja tän aamusen huippukokemuksen jälkeen aion kyllä harrastaa sitä tulevaisuudessakin vähintään sen kerran viikossa. Ja tällä tarkotan nyt juoksua sisältävää lenkkiä, kävellä voin helposti monta tuntia ilman että tuntuu missään, ja pitkiä käpsäretkiä tosiaan tulee harrastettuakin.

Jotta mun transformaatio true urheilijaks olis täydellinen, ajattelin huomenna vielä ratsata työpaikan kuntosalin. Lenkkeily ja kuntosali on molemmat ollu sellasia ikuisia projekteja, toisaalta olis kauheen kiva ja helppo harrastaa mut sit ei kuitenkaan oo jotenki yhtään mun juttu. Huomenna siis Fit-lehden ohjeet kouraan ja avoimin mielin salitreenin pariin. [Välihuomautus: ei sada enää, melkein paistaa aurinko.] Ja sit ku oon toteuttanu tän mun urheiluvallankumouksen, niin saan ostaa nää ihanuusleggarit, joita saan käyttää vaan lenkillä ja salilla. [Välihuomautus: sataa lunta, ei myrskyä.]

Tästähän tuli näköjään ihan kunnon urheilupostaus, pitäis ehkä alkaa harrastaa jotain liikuntapäiväkirjaakin vielä kaiken muun lisäks. Mun kolmas päätän aloittaa-kokeilen pari kertaa-lopetan-päätän aloittaa-kokeilen pari kertaa-lopetan -juttuni on nimittäin erilaiset päiväkirjat. Että haastetaan nyt itteä sitten kerralla kunnolla.

Astetta relampi jakku

12.3.2012

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, en oo halunnu kauheesti vapaa-aikaani koneen ääressä vietellä ja olihan tää romu muutaman päivän varikollakin mun isän hellässä huomassa. Tai romu ja romu, vuos sitte joululahjaks saatu ja kerran jo käytetty huollossa ku tuuletin sano poks, ja nyt sit tää episodi. No, toivotaan että homma skulaa taas, koska muuten kyllä tykkään pikkusestani.

Kuvien pääpointti on esitellä mun uutukaista jakkuani, minkä nerokkaimmat ehkä jo otsikostakin onnistu päättelemään. Koska muokkausvimma iski jälleen kerran, niin kerrottakoon vielä erikseen kaverin olevan semmonen puuterisen vaaleenpunanen. Kotona vähän vaaleenpunasempi ku kaupassa ja siks siinä rajoilla, tykkäänkö siitä ihan täysillä, mut käyttökertoja ainakin on jo kertyny varsin runsaasti. Collegekankainen jakku on päällä kivan rento mut näyttää silti ihan särmältä, täydellinen työvaate siis! Ja sopii muuten väriltään täydellisesti ton kirahvineuleen päälle, kirahvieläimetkin on meinaan vähän vaaleenpunertavia. Mut ei siitä sen enempää, koska kuvasin teille innostuksissani myös videoesittelyn kyseisestä vaatekappaleesta. En oo kyllä vielä kattonu sitä läpi, että voi olla ettei se ikinä päädy julkastavaks asti…

Kauheesti ois kaikkea asiaa, mut ehkä mä kirjottelen niistä omia postauksiaan sitte aikoinaan. Ei noin voi sanoa. Mikä on aikoinaan vastine tulevaisuudessa? Sitten joskus. Nyt kohta petiin vaikka dekkari kourassa ja huomenna pitkästä aikaa koulunpenkille kuuntelemaan ihmisaivojen perusteita, hui!

%d bloggers like this: