Skip to content

Rakeita ja aurinkoa

13.3.2012

Neiti säiden jumalatar täällä terve. Viimeks ku julistin kevään alkaneeks, nii iski hirvee talvimyrsky, ja nyt ku painelin kevätkengissä kouluun niin eikös vaan luennon aikana ollu taivas revenny ja maahan räimi jos minkälaista tavaraa. Nyt istun sisällä ja aurinko helottaa täysiä ikkunan takana.

Kuvat on vähän taannoisemmalta aurinkoiselta päivältä, ku käytiin J:n kanssa oikein kunnon pitkällä kävelyllä. Sillon oli vielä tiet sen verran jäiset, että jokainen lihas sai kyllä treeniä ihan vaan pystyssä pysymisestä.

Koko Westend ja Haukilahti oli päättäny rynnistää jäälle! Oli koiranulkoiluttajaa ja leijahiihtäjää ja kävelijää ja jopa yks auringonottaja. Me ei uskallettu jäälle, ku ei haluttu kokea retkiluisteluradanauraajatraktorin (mikä sana!) kohtaloa, mutta riittihän sitä lääniä tarpoa rannallakin.

Löydettiin tiemme myös vaarallisille raunioille. Oli hullun siistiä, ryömittiin sisään kolosta raunion seinässä ja sen jälkeen kahlattiin umpihangessa kunnes löydettiin tiemme ulos. Ja toi kyltti bongattiin siis toki vasta jälkikäteen. Pakko käydä kesällä kattomassa, missä oikein ollaan seikkailtu!

Sit takas tähän päivään, joka alkoi jollain niinkin mullistavalla kuin aamulenkillä! Heräsin uskomattoman pirteenä klo 7.30 ja painelin lenkkikamat päällä ulos klo 7.55. Vetelin tuolla aamuauringossa sellasta kevyttä alottelijan lenkkiä eli 5 min kävelyä, 1 min juoksua, 4 min kävelyä, 2 min juoksua, 3 min kävelyä, 3 min juoksua jne. aina 5 minuutin juoksuun asti, minkä jälkeen käpsäilin vielä vartin kotiin. [Välihuomautus: taas myrskyää.] Sit runsas aamupala, lämmin suihku, vaatteet päälle ja koululle. Mahtava fiilis ollu heräämisestä lähtien!

Jos joku ihmettelee, mistä mun yllättävä lenkki-innostus kumpus, niin mut pyydettiin viime perjantaina meidän travel teamien treeneihin vähän niinku sillä ehdolla, että kohotan kuntoani omatoimisesti. En oo todellakaan mikään kestävyysurheilija luonnostani, ja perjantain treeneissä jätin tosi nolosti yhen drillin kesken ku suussa tuntu olevan säkillinen hiekkaa ja sydän hakkas miljoonaa. Voiko tollanen ylenpalttinen suun kuivuminen johtua puutteellisesta nesteytyksestä? Tai sit vaan siitä et mul on nykyään nenä aina tukossa ja joudun hengittämään suun kautta kokoajan. No anyways, lenkkeily ei tee mulle yhtään pahaa ja tän aamusen huippukokemuksen jälkeen aion kyllä harrastaa sitä tulevaisuudessakin vähintään sen kerran viikossa. Ja tällä tarkotan nyt juoksua sisältävää lenkkiä, kävellä voin helposti monta tuntia ilman että tuntuu missään, ja pitkiä käpsäretkiä tosiaan tulee harrastettuakin.

Jotta mun transformaatio true urheilijaks olis täydellinen, ajattelin huomenna vielä ratsata työpaikan kuntosalin. Lenkkeily ja kuntosali on molemmat ollu sellasia ikuisia projekteja, toisaalta olis kauheen kiva ja helppo harrastaa mut sit ei kuitenkaan oo jotenki yhtään mun juttu. Huomenna siis Fit-lehden ohjeet kouraan ja avoimin mielin salitreenin pariin. [Välihuomautus: ei sada enää, melkein paistaa aurinko.] Ja sit ku oon toteuttanu tän mun urheiluvallankumouksen, niin saan ostaa nää ihanuusleggarit, joita saan käyttää vaan lenkillä ja salilla. [Välihuomautus: sataa lunta, ei myrskyä.]

Tästähän tuli näköjään ihan kunnon urheilupostaus, pitäis ehkä alkaa harrastaa jotain liikuntapäiväkirjaakin vielä kaiken muun lisäks. Mun kolmas päätän aloittaa-kokeilen pari kertaa-lopetan-päätän aloittaa-kokeilen pari kertaa-lopetan -juttuni on nimittäin erilaiset päiväkirjat. Että haastetaan nyt itteä sitten kerralla kunnolla.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: