Skip to content

Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta

12.2.2012

Seuraavaks reissulla oli vuorossa meripäivä, jonka aikana matkattiin Dominikaaniseen tasavaltaan. Meripäiväks oli järkätty laivalla tuttuun tapaan erilaisia luentoja ja muuta ohjelmaa, minkä lisäks oli tietysti mahollista esim. lueskella kannella tai pulikoida uima-altaassa. Oli hullun hauskaa uida laivan seilatessa aallokossa, kun uima-altaankin vesi heilu laidasta laitaan.

Santo Domingoon rantauduttiin puolen päivän aikoihin, ja me suunnattiin kattelemaan kaupunkia. Risteilyvieraita vastassa satamassa oli kunnon vastaanottokomitea, joka tarjos ihanaa paikallista (raaka?)suklaata, olutta, rommipunssia (joka tällä kertaa oli lähinnä rommia jäillä limumukissa, jäi jostain syystä juomatta loppuun) ja ties mitä.

Kierreltiin lähinnä vanhan keskustan alueella, koska kohdeinfossa peloteltiin muun kaupungin olevan turistille turvaton. Lisäks tosta satama-alueelta oli aika vaikee päästä minnekään muualle, koska heti sataman ulkopuolella kulki ehkä kaupungin isoin tie. Haulikkoja kantavat turistipoliisit sitte pysäytteli autoja ja ohjas suomalaisia vieraita tien yli tarpeen mukaan.

Siellä se meidän paatti taas hengailee.

Vaikken oo koskaan Etelä-Amerikassa ollukaan, niin mulla tuli Santo Domingosta jotenki tosi eteläamerikkalaiset vibat. Jos aikasemmat kohteet oli niinku sekotusta eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta kulttuurista, niin tää oli sit enempi jotenki omanlaisensa. Suurin vaikutus oli kyllä varmaan sillä, että Dominikaanisessa puhutaan espanjaa ja no, samat siirtomaaisännäthän näillä on ollu ku suurimmalla osalla Etelä-Amerikkaakin.

Käytiin paikallisessa Hard Rock Cafessa syömässä, koska J oli luvannu tuoda kaverilleen matkan varrelle sattuvista hardrockeista snapsilasit. Mua kyllä vähän nolottaa tää meidän syöminen tällä reissulla, koska valittiin aika lailla joka kohteessa, jossa edes uskallettiin maissa syödä, se helpoin ja turvallisin vaihtoehto. No eipähän tullu ainakaan turistiripulia ja saatiin vatsamme täyteen.

Osallistuttiin illalla tollaselle Dominikaaninen fiesta -retkelle, joka järkättiin paikallisessa ravintolassa. Retkeen oli tarkotus sisältyä herkullinen illallinen, paikallisen tanssiryhmän esitys ja mahdollisuus treenailla askelia itsekin sekä paikallisia käsityöesityksiä kuten sikarinkäärijä ja karnevaalinaamioiden valmistusta. Periaatteessa kaikkia näitä saatiinkiin, mutta vähän vaatimattomammassa mittakaavassa, kuin mitä retkellä mukana olleet Kristinan edustajatkaan odotti. Saatiin sit jälkikäteen puolet retken hinnasta takasin, koska ilta oli vähän floppi hintaansa nähden. Kyllä siellä silti ihan viihty, vaikka suuren osan ajasta koitinkin olla hajoomatta pöytäseurueen muihin jäseniin ja etenkin yhteen kaikkitietäjä-valittajamieheen. Me ei olla J:n kanssa mitenkään kauheen sosiaalisia, niin tällaset yhteistilaisuudet on välillä vähän ongelmallisia.

Laiva oli Dominikaanisessa yötä ja seuraavana aamuna oli luvassa spontaanisti buukattu rantakuljetus Boca Chica -rannalle.

Ihan kiva ranta, joskin aika turrejen täyteinen. Ei mikään sellanen katson autiota hiekkarantaa palmun katveessa -tyyppinen. Lisäks alussa oli vähän säätöä, kun kaikille ei riittänykään rantatuoleja ja niitä sitte odoteltiin ja arvottiin pitäiskö mennä paljaalle hiekalle vai venailla varjossa vai mitä. No yks seurueeseen kuuluva mies lupas sit vahtia meidän kamoja, jos halutaan käydä uimassa odotellessa ja sen jälkeen päädyttiin hiekkapaikoille, kunnes yks pariskunta luovutti omat pritsinsä meille lähtiessään shoppailemaan. Ihan mukavasti ehittiin sit vielä köllötellä tuoleissamme ennen paluuta laivalle.

Laiva oli iltaan asti maissa, joten parin tunnin rantsuilun jälkeen oli vielä hyvin aikaa. Me taidettiin kuitenkin simahtaa hyttiin, joten uudelleen liikkeelle päästiin aika myöhään. Kävästiin tyyppaamassa paikallisten järkkäämä Suomi-ilta, jossa oli ties mitä suurlähettilästä ja muuta, mut me tyydyttiin lähinnä kiertelemään illan miljöönä toimivan museon tarjontaa.

Tässä vielä muutama räpsy Santo Domingosta iltavalaistuksessa:

Meidän kamera ei oo varsinaisesti mikään yökuvauksen mestari, koittakaa kestää.

Santo Domingo oli reissun selvästi isoin kaupunki, ja sen kyllä huomas. Vaikka bussikuljetuksia retkille lukuunottamatta liikuttiinkin pelkän vanhan kaupungin alueella, niin jo se, että kaupungissa on vanha kaupunki, jossa riittää kiertelemistä päiväks, kertoo jotain. Lisäks täällä oli selvästi totuttu turisteihin ja niitä kohdeltiin hyvin, olihan kaupungissa tosiaan ihan toi turisteille omistautunut poliisikin. Jos harrastaa reissushoppailua, niin täältä olis voinu haalia varmaan matkalaukullisen vaatteita ja kenkiä halvalla mukaansa, mut mulla täys matkalaukku ja käsipuolessa kulkeva mies esti shoppailuhimojen heräämisen aika tehokkaasti. En muutenkaan oikein harrasta ulkomailla shoppailua, vieraassa maassa on aina jotenki rasittavaa kun ei tiedä, miten kaupassa kuuluu käyttäytyä. Ja yleensä ulkomailla on mielenkiintosempaakin nähtävää ku ne alerekit.

Nyt painelen ripustamaan pyykit ja koitan muutenkin suorittaa jonkulaisen ryhtiliikkeen kotitöiden kanssa, oon viimeaikoina keskittyny vaan pakertamaan kiltalehteä ja tekemään muutenki ihan kaikkea muuta ku siivoomista.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: