Skip to content

Fort-de-France, Martinique

8.2.2012

Sit olis vuorossa taas reissukertomusta pienen tauon jälkeen. Grenadalta suunnattiin Ranskaan, nimittäin Martiniquen saarelle. Saari on Ranskan merentakainen departementti, mikä näkyy esimerkiks siinä että valuuttana on euro ja puheluhinnat EU-hintojen mukaisia.

Alotettiin päivä reissun ekalla ohjatulla retkellä, joka oli nimetty mahtipontisesti maastoautoseikkailuks. Avojeepeillä viidakon keskellä kiitämisen sijaan matkustettiin metsäteitä isojen, ilmastoitujen katumaastureiden kyydissä, mut toki niilläkin jännemmille reiteille pääs kuin bussilla.

Eka varsinainen pysähdys oli tollasen pienen joen vieressä. Tosin meidän kuski Joshua pysäytteli autoa kyllä millon minkäki puskan kohalla ja kiikutti meille kukkia ja mausteita haisteltavaks ja mandariineja maisteltavaks. Mun mandariini oli kyllä vähän pettymys, vaikka olikin suoraan puusta.

Joella nautittiin kans reissun ekat rommipunssit, niitä oli tarjolla jossain muodossa vissiin joka retkellä ja joissain kohteissa ihan muuten vaankin. Martiniquelainen versio koostu valkosesta rommista ja siirapista, ja oli muuten varsin tujua. Mulle ei meinattu ensin ees tarjoilla, mut sain oppaan sit uskomaan että oon 24.

Seuraavaks vierailtiin banaaniplantaasilla ja kuultiin kaikki banaaninkasvatuksesta.

Tuolla joessa pulikoitiin J:n kanssa ihan antaumuksella. Ei vetäny vertoja Acheron-joelle mut vesi oli kyllä huomattavasti lämpimämpää. Muut nautti meidän uintiretken aikana lisää rommia.

Retken jälkeen lähettiin vielä tutustumaan kaupunkiin keskenämme. Toi oli sunnuntai, niin paikka oli aika kuollut, mutta viihdyttiin silti hyvin.

Ekaks törmättiin tällasiin kavereihin! Jolleki lehti maistuu.

Tää oli reissun ainoo kohde, jossa oli uimaranta keskustassa, mut koska oltiin jo uitu joessa niin ei uitu täällä.

Kaupungista löyty muutamia siistejä rakennuksia. Tuol huomas kyllä jotenki heti, et ollaan ”eurooppalaisessa” maassa. Jos mut ois teleportattu Fort-de-Franceen ja käsketty arvaamaan, missä oon, niin oisin varmaan hyvin voinu veikata jotain Etelä-Ranskaa.

Bongaa bloggaaja.

Tuol oli vissiin joku tourdefrance menossa, mut reittiohjeet olis varmaan voinu olla selkeemmätki ku tyypit ajeli ihan miten sattuu edestakasin. Nääki kaverit meni meidän ohi eri suuntiin varmaan viis kertaa.

Martinique oli kohteena selvästi yks meidän suosikeista, just sellasen eurooppalaisen henkensä vuoks. Se oli yks harvoista kohteista, joissa tuns olonsa kotosaks ja oli kiva ihan vaan hengailla puistonpenkillä ilman sen suurempaa agendaa. Sen verran pieni kaupunki toi oli, etten mä sinnekään viikoks lähtis, mutta ihan mielelläni voisin pari päivää viettää.

Illalla oli laivalla luvassa eka teemaillallinen karnevaalihenkeen. Karnevaaleihin kuulu kans naamiaiskisa, johon piti erikseen ilmottautua, ja joku yllytyshullu sit meni vahingossa ilmottautumaan. Ihan omasta yllytyksestä siis, J lähinnä esteli. Siinä parissa sekunnissa piti vielä joku taiteilijanimikin keksiä ja koska mun aivot on niin nopeat ja nokkelat, niin suusta tuli ulos Lala Leopardi ennenkuin ehdin asiaa edes kunnolla tajuta. Ehin kirota itteni moneen otteeseen illan aikana, mut joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön…


Olin jo kotona vähän varautunu ja tunkenu matkalaukkuun tollasta leopardisettiä. Asun kruunas naama, johon tarvittavat pari meikkikynää kävin lopulta lainaamassa laivan day spasta. Alkuperänen suunnitelma oli kipasta varttia ennen illallista aukeevasta myymälästä joku kajali, mut siellä ei sit meikkejä ollukaan, joten juoksin äkkiä myymälästä mahollisimman kaukana (joka tolla laivalla ei oo kovin paljon) sijaitsevaan spahan. Siellä mut vastaanotti laivan miespuolinen hieroja, joka lykkäs mulle laatikollisen jotain testereitä että hän ei näistä mitään tiedä mutta olisko tässä jotain sopivaa. No olihan siinä, joten kipitin viereiseen vessaan kynien kanssa ja sutasin täplät naamaan ja kiikutin kynät takasin. Hieroja katteli vähän silmät pyöreenä mun nopeeta muodonmuutosta, joka onnistu itseasiassa paremmin ku oisin ikinä uskonu.

Ja niinhän siinä sit kävi että voitin koko kilpailun. Homma toimi yleisöäänestyksellä, jossa ittensä piti tehä tunnetuks äänestäjille, ja olin eka ihan että no way, en todellakaan lähe tyrkyttämään itteäni pikkuhiprakkaisille (illalliseen kuulu ilmaset viinit) kanssamatkustajatädeille ja -sedille. Seuraavaks löysinki itteni sit sheikkaamasta keskeltä tanssilattiaa osallistujanumerolappu sukkisten takamukseen tungettuna. Ja hyvin sheikkasin ilmeisesti.

Oikeestaan tää naamiaisjuttu on vähän niinku perinne, koska joskus pienenä voitin kristinaristeilyllä naamiaiskisan pukeutumalla pupuks niin että mulla oli sukkikset päässä ja naamaan piirretty joku nenä ja viikset. Että nyt voi vissiin alkaa jo miettiä sopivaa eläintä viidentoista vuoden päähän.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: