Skip to content

Elämää vuonna 2010

28.12.2011

Kiva ku yritän otsikoida nää timelinenkaivelupostaukset jotenki mielenkiintosesti vaik pelkkä vuosiluku toimis ehkä paremmin. No ehkä 2011 saa sit olla ihan vaan 2011.

Vuonna 2010:

Viihdyin kickboxingin alkeiskurssilla ja rakastin pitkästä aikaa lujaa treenaamista. Nyt on vähän sama fiilis roller derbyn kanssa, ihanaa päästä antamaan kaikkensa treeneissä!

Aloitin venäjän opiskelun ja ihastuin kieleen, harmittaa ku tänä syksynä en ehtiny venäjänkursseille.

Kannustin Leijonia olympialaisissa. Oon ikuisesti katkera, etten jaksanu nousta sängystä puolivälierään ku aattelin huonona suomalaisena et tyypit kuitenki hävii. No ei hävinny ei ja loput pelit vahtasinki sit silmä kovana.

Opiskelin taas ”ahkerasti”.

Aloitin kesätyöt Accenturella, Suomen paras työpaikka todellakin osoittautu ihan parhaaks paikaks.

Tuijotin ahkerasti futiksen MM-kisoja, kunnon urheiluvuosi tämä 2010!

Rakastuttiin ekaan hääjuhlapaikkaan, jota käytiin kattomassa ja päätettiin hääpäivä.

Perustin kolmannen blogini eli Karpalokinuskin edeltäjän Paulasydämen.

Rakastuin Pom Poko -leffan oudon härskiin huumoriin. Tilasin sen muuten muutama viikko sitten dvd:nä, mutta ei olla vielä päästy katsomaan höpsöilyä uudelleen kun lainasin leffan vanhemmille.

Muutettiin Westendiin. Hella oli vähän järkyssä kunnossa mutta muutaman tunnin hammasharjalla hinkkauksen jälkeen se kiilsi kuin uusi. Ja seuraavana päivänä edellinen asukas ilmoitti että ihan hyvähän tosta hellasta tuli kun vähän pyyhkäsin. Niin. Sen jälkeen kun minä olin ensin pyyhkässy vähän enemmän. Vuoden asumisen jälkeen kämppä on ihana ja hella siisti edelleen, mahtava tuuri että päästiin muuttamaan tähän!

Ensilumi tuli ja jäi marraskuussa, vähän eri meininki tänä talvena.

Koin suuria tunteita mun nahkarukkasten takia. Päädyin lopulta hukkaamaan toisen rukkasen vielä uudestaankin ja tällä kertaa se jäi löytymättä, levätköön rauhassa missä ikinä mahtaakaan viimeinen leposijansa olla. Yhtä paljon oon hukkaamistani tavaroista surrut vaan Koiraoviheo-ponia, joka katosi eräällä helsinginreissulla aika monta vuotta sitten. (Se oli vihreä ja sen kyljessä oli koiran kuva, ihan selvä nimeämislogiikka!)

Vietettiin uuttavuotta rauhallisesti kotona, saa nähdä meneekö tää vuos samalla kaavalla.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: