Skip to content

Angstista tajunnanvirtaa

16.10.2011

Mua alko häiritä toi virnuileva Brennin Hunt tossa ekana niin oli pakko tulla selittämään jotain. Löysin arkistoista jotain kuviakin, joita en (kai?) oo vielä julkassu, niin pääsenpähän niistäkin eroon. Tosin ne on taas samoja Westendin maisemia mitä täällä on näkyny varmaan kyllästymiseen asti, mut näillä mennään.

Nää on otettu varmaan joskus kuukaus sitten, jos ihmettelette tota kesäisyyttä. Just nyt mua ei haittaa ajatus siitä, et seuraavat puol vuotta hytistään lumen ja jään keskellä ja muistellaan miltä se aurinko taas näyttikään, koska mul on jo vähän ikävä joulua ja lunta ja talviurheilua (pakko päästä lumilautailemaan!) mut kyl mä silti vähän haikein mielin näitä kuvia katon. Tosin itehän mä pääsen pahimman hytinän keskellä pariks viikoks Karibian lämpöön ton yhen mussukan kanssa, että eipähän tarvi kauheesti Suomen syysaurinkoa kaipailla sillon.

En nyt keksi kauheesti mitään geneeristä höpöteltävää ku en oo viimesimmissä postauksissa muuta tehnykään ku geneerisesti höpöttäny. Eikä mun elämässä tosiaan viime aikoina oo ihan hirveesti tapahtunu. Yleensä oon ihan tyytyväinen kotihiiri, tykkään hengailla himassa yksin tai kaksin, mut nyt on jotenki kokoajan sellanen kaipuu johonki. Kaipaan lukioaikoja, sitä ku hengas koko koulupäivän parhaiden tyyppien kanssa ja tuns kuuluvansa johonki porukkaan. Sitä ku ei tarvinu aktiivisesti järkätä jotain tapaamisia ollakseen sosiaalinen vaan päinvastoin piti miettiä missä välissä ehtii olla ihan vaan ittensä seurassa. Nykyään mä oon ihan erakko ku kouluakin on vaan parina päivänä viikossa ja sielläki sosiaalinen kanssakäyminen on pelkkää tiukkaa asiaa. Mä oon alkanu kaivata  jopa ringetteaikoja vaikken ikinä ollutkaan kovin suosittu meidän joukkueessa mut silti kuitenki olin osa sitä. Nyt oon osa korkeintaan mun ja J:n avioliittoa ja senkin toisella osapuolella on nykyään niin paljon enemmän sosiaalista elämää ku mulla että alan olla tosi vierailla vesillä tän kuulumattomuuteni kanssa. Nojoo, angst angst ja sitä rataa, ens viikon jälkeen oon varmaan ihan toinen ihminen taas ku oon päässy ravaamaan roller derby -treeneissä ja teatterissa ja kampaajalla ja Lushin bloggaajaillassa ja kaksilla sitseillä ja ties missä.

Varjokin on ihan yksin, voih. Haha, nauran vähän itelleni ku kaikki on nyt niin ankeeta ja kamalaa. Vaikkei oikeesti ees oo ku en mä osaa mitään ottaa kauheen tosissani ja vakavasti. Mut sit toisaalta se vitsin vääntäminen ei pidemmän päälle kuitenkaan poista sitä alkuperästä ongelmaa. T a r v i n uusia sosiaalisia verkostoja tai mulla hajoo pää tähän erakkoelämään. Mutta entä jos ei oo aikaa tai halua ylläpitää niitä vanhojakaan? Miten muka vois olla niin että esimerkiks mun kaikki 518 facebook-kaveria on ihan tylsiä tyyppejä mutta joku täysin uus ja tuntematon ihminen oliskin yhtäkkiä jotain ihanaa ja mahtavaa jonka kanssa jaksaisin sopia tapaamisia harvase päivä? Niinpä. Ei vois. Mut onneks voi sentään paikata tätä sosiaalista tyhjiötä hankkimalla uusia harrastuksia, joissa tapaa ihmisiä ja voi luoda itelleen sellasen illuusion että kuuluu edes johonkin, kun kokoontuu kerran viikossa samojen naamojen kanssa tekemään yhdessä jotain.

Haa, nyt mun sisäinen keittiöpsykologini keksi mist on asia. Tää tyhjyyden tunne johtuu tietysti siitä, että en oo enää töissä! Kun vuoden verran raahautuu saman pöydän ääreen samalle toimistolle samojen ihmisten seuraan ja sit yhtäkkiä ei sitä enää teekään, niin kai siinä nyt vähän vierotusoireita on odotettavissa. Vaikkei työkaverit nyt mitään mun ylimpiä ystäviä ollukaan niin ne oli kuitenkin tiivis porukka loistotyyppejä, joiden kanssa ponnisteltiin kohti yhteistä päämäärää. Todellakin tiimi johon tunsi kuuluvansa. Vaikka mä en kaipaakaan tähän kouluhommien päälle vielä sitä työstressiä ja vastuuta, niin kyllä mulla vähän ikävä on meidän porukkaa. Ja onhan tässä viime aikoina saanu kuulua muihinkin mahtaviin poppoisiin, viimesimpänä ihanat EUCYS-ihmiset. Että kai mä sit vaan tarvisin jonku uuden oman porukan jostain. (Nyt tää alkaa mennä vähän ittensä toistamiseks että ehkä mä lopetan avautumisen tältä erää, ku ollaan varmaan Brenninistäkin päästy jo eroon.)

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: