Skip to content

Parhautta♥

29.9.2011

Ehkä maailman paras viikko takana oikeesti! Olin siis töissä Student Helperinä EU:n nuorten tutkijoiden kilpailussa, joka oli tänä vuonna Suomessa tokaa kertaa ikinä. Kilpailussa oli 134 nuorta (14-21 -vuotiasta) kilpailijaa, jotka jakaantu 87 projektiin 38 eri maasta. Meidän helpereiden tehtävänä oli huolehtia meidän omien maiden kilpailijoista ja hoidella sekalaisia avustushommia tapahtuman aikana. Mun ikiomat nuoret tutkijat tuli Italiasta ja Uudesta-Seelannista ja oli ihan uskomattoman ihania. Niinku kaikki muutkin tuolla. Ikävä!

Homma alko torstaina sillä, että roudasin kamani hotelliin Hakaniemeen ja valmistauduin asumaan siellä viikon. Pakkasin kassin täyteen koulukirjoja mut eipä tullu kauheesti fysiologian saloihin perehdyttyä, kun hotellille tultiin aikasintaan iltakympiltä ja herätys oli seiskan tienoilla. Hotelliaamupalasta ei valittamista (terveisin nimimerkki Tänään aamupalaksi kouluruokalasta kinkku-kananmunareissari luennon aikana nautittuna).

Perjantaina oltiin muutaman muun helperin kanssa koko päivä lentokentällä vastaanottamassa kilpailijoita ja ohjaamassa niitä busseihin. Pääsin toivottamaan mun italialaiset tervetulleiks Suomeen ja tekemään vaikutuksen italiantaidoillani. Opin myös hyvin pian että nyt ei olla tekemisissä minkään geneeristen italiaanojen vaan nimenomaan pohjois-italialaisten kanssa. Kilpailijoiden mukana reissannut national organizer nimittäin kysy tunnenko Italiaa ja erehdyin sitten kertomaan viimeisimmästä reissustani.

Paula: Joo, olin just kesällä kaks viikkoa Calabriassa.

Italialaiset kuorossa: Eieieiei!!! Me kysyttiin tunneksä Italiaa eikä mitään Calabriaa. Me ollaan pohjosesta.

Paula: Aaaa sori sori, olin mä just Veronassakin!

Tyytyväistä hymistelyä italialaisten taholta.

Myöhemmin pääsin onneks vielä kertomaan käyneeni myös Garda-järvellä ja Venetsiassa ja Viareggiossa, Roomakin oli vielä just just sallittua aluetta. Kutsuja Milanoon sateli kyllä sen verran reippaasti, että sinne päin pitää vissiin lähteä seuraavaks.

Toinen italialaistiimi saapu illalla viimetipassa ennen bussin lähtöä, mutta ehdin onneks kiidättää ne ajoissa toiseen terminaaliin. Uus-seelantilainen Bailey-raukka sen sijaan oli missannu jatkolentonsa ja vuorokauden matka-aika veny melkein päivällä, joten kuskattiin se iltamyöhään autolla hotellille. Sen jälkeen kaatuminen petiin ja kohti seuraavan päivä seikkailuja.

Okei, täst tulee aikamoinen romaani jos haluun kertoo kaiken yhessä postauksessa, mut en mä malta tätä mitenkään jaotellakaan. Siispä siirrytään lauantaihin. Päivä alko sillä, että kuskasin mun lapsukaiset (niinku me kilpailijoita kutsuttiin, mun tyypit tosin oli sieltä vanhimmasta päästä eli 18-20 -vuotiaita, mutta lapsukaisia silti…) metrolla pelipaikoille Suvilahteen ja opastin ne alkuun ständien pystyttämisessä. Lounaan jälkeen luvassa oli eka tuomariston haastattelukierros ja sen jälkeen koko kööri roudattiin busseilla Otaniemeen kuuntelemaan luentoja ja rakentelemaan prototyyppejä, joilla oli tarkotus ratkasta maailman isoja ongelmia. Rakentelua varten kilpailijat oli jaettu uusiin ryhmiin, joita kaikkia ohjas yks meistä helpereistä. Mun tiimi rakens lentävän ja kävelevän koulutuskeskuksen, jonka avulla mahdollistettiin kouluttautuminen sellasilla alueilla, joissa ei normaalisti siihen oo mahollisuutta. Koko homma toimi tietysti aurinkoenergialla, jota rakennuksen omat aurinkopaneelit tuotti, eli ekologista ja edullista oli! ;)

Lauantai-iltana mun toiset italialaiset kaipas vielä pubiin, joten vein ne Cafe Mascotiin ja opetin juomaan Karhua (tykkäsivät!). Muruset tarjos mullekin juoman, tosin tyydyin ite vaan vichyyn. Pojat halus ite tilata toiset oluet ja tulikin pienen opetussession jälkeen ylpeinä takas pöytään tuopit kourassa. Ihan ei toi partitiivi menny perille mutta ”kaksi iso olut” tuotti toivotun tuloksen kuitenkin.

Sunnuntai ja maanantai oli aika rankkoja päiviä kilpailijoille ku oli kaks tuomariston haastattelukierrosta, jotka siis kesti muutaman tunnin, niiden aikana ei voinu oikein poistua paikaltaan ku ei tienny koska just sua tullaan haastattelemaan ja yhen kierroksen aikana sulle tuli ehkä 0-3 haastattelua. Sunnuntai-iltapäivä ja -ilta oltiin Heurekassa, jossa kuultiin superkiva luento Cernistä ja hiukkasfysiikasta. Hetkekskään ei huomio herpaantunu, ku puhuja oli niin innostunut ja puhu täydellistä brittienkkua, mun ikänen tyttö Cambridgesta oli siis kyseessä. Luentojen jälkeen kierreltiin Heurekan näyttelyjä, jotka oon nyt nähny kolmen kuukauden sisään kolmesti. Maanantai-illan ohjelmaan taas kuulu Kumpulan kampukseen tutustumista ja Amazing Race of Science taas uusissa joukkueissa. Oli hauskaa, vaikka meidän jengi olikin sijalla 14/18 kun jumituttiin ekalle rastille piirtelemään polygoneja ikuisuudeks, kun kukaan ei oikein tajunnu homman ideaa enkä mäkään viittiny ihan liikaa osallistua. Tosin en olis varmaan ite ollu yhtään sen nopeempi ratkomaan sitä tehtävää… Maantiederastilla sen sijaan oltiin ainoo joukkue, joka sai kaikki ekalla oikein, jes!

Maanantai-iltana juonittiin vielä muiden helpereiden kanssa meidän ohjelmanumeroa tiistain päätösjuhlaan -ja hieno ohjelma saatiinkin aikaseks! Lähin baarista kotiin ajoissa, mut nukkumisen sijaan tutkin huoneessa läppärillä potentiaalisia sightseeing-kohteita aamuyöhön asti, ku olin luvannu viedä mun mussukat pienelle kierrokselle tiistaiaamuna ennen palkintoseremoniaa.

Tiistaiaamun sää näytti varsin huonolta mut kivasti se harmaa ja sateinen maisema aamupalan aikana vaihtukin oikeen nätiks ja aurinkoiseks. Koska toiset itskut halus matkamuistomyymälöihin, niin alotettiin ainoosta jonka olin löytäny googlettamalla. Se sattu olemaan Temppeliaukion kirkon vieressä, joten aattelin samalla näyttää senkin. Harmi vaan et oltiin paikalla 20 vaille kymmenen ja kirkko aukes tasalta. Koska aikaa ei kauheesti ollu, niin käveltiin Manskulle ja otettiin ratikka Lasipalatsilta Kauppatorille. Toiset italialaiset oli nimittäin jo nähny keskustan ja toisetkin lähti mielellään torille. Vähän ennen lounaan alkua jätin toiset lapsukaiset kaupungille ja kävin toisten kanssa vielä hotlalla vaihtamassa vaatteet palkintoseremoniaa varten. Kevyt lounas napaan ja Helsingin yliopiston juhlasaliin jännittämään, kuinka kisassa käy!

Ja hyvinhän siinä kävi: mun ehdoton voittajasuosikki oli yks ykköspalkinnon saajista, Baileylle myönnettiin 5000 euron International Prize ja toinen italialaistiimi voitti avaruusaiheisella projektillaan viikon matkan ESAan -mahtavaa!

Tiistai-ilta päätty jäähyväisbileisiin, jotka ois saanu kestää mun puolesta pidempäänkin. Herkullisen illallisen jälkeen päästiin seuraamaan illan pääohjelmanumeroa (meidän helpereiden loistavan shown jälkeen tietenkin) eli Felix Zengerin beatbox-esitystä. En tajuu miten ihmisen on mahdollista tuottaa sellasia ääniä ku se jätkä! Loppuilta meni tanssilattialla ja voin kertoo että on hieman häiritsevää, kun tietää olevansa vähintään neljä vuotta jokaista kilpailijaa vanhempi ja on vieläpä naimisissa, ja silti saa jatkuvasti vastaanottaa enemmän tai vähemmän läpinäkyviä iskuyrityksiä niiltä. (No okei yhen söpön tanskalaisen kaa ehkä itekin flirttasin ihan vähän. Silleen kiltisti.) Mut eniten otettu olin kyl ku tanssin yhen superhauskan ja herttasen (krhm, 17-vuotiaan) georgialaisen pojan kaa, joka ite veti ihan törkeen hyvin, ja se tuli sit illan päätteeks sanomaan et by the way, you dance pretty well.

Okei läksiäislahjat (sekä mun antamat että saamat, voi ihanat mussukat!) esittelen ehkä omassa postauksessaan, mut pakko kertoa vielä eilisestä bonuskaupunkikierroksesta ku toiset italialaiset lähti vasta yhen bussilla kentälle. Toisia heräsinki sit saattamaan klo 6.00 mut oli se sen arvosta ku sain jopa lämpimän halauksen ja poskipusut niiden symppikseltä national organizer -papalta. Olin aatellu tapaavani toisen poppoon vasta sillon yheltä, mut ne oli samaan aikaan aamupalalla ja tuli oikein erikseen pyytämään et lähtisin vielä niiden kanssa kiertämään nähtävyyksiä. No tottakai mä lähin! Uus yritys Temppeliaukion kirkon kanssa ja voi miten ilonen oon, että mentiin! Siel sattu olemaan joku mies soittamassa pianoa ihan uskomattoman kauniisti ja istuttiin vaan kaikki neljä hiljaa suu auki varmaan 20 minuuttia ja kuunneltiin ja nautittiin upeesta miljööstä. Välillä kuulu jonkun suusta incredibile tai bellissimo eikä oltais maltettu ollenkaan jatkaa matkaa. :D No käveltiin sit vielä kuitenkin Sibelius-monumentille, joka myöskin herätti paljon ihastusta, ja sieltä sit ratikalla hotellille pakkaamaan.

Ja sinne ne sitte meni, takasin Italiaan viimesetkin. :( Mut kaikki lupas tulla takasin Suomeen joskus ja mä ihan taatusti otan noihin yhteyttä jos ja kun lähen ite Italiaan ja Facebookissa ja Skypessä ja maililla voi pitää yhteyttä jajaja kyl me viel nähään uudestaan! Ekaa kertaa ikinä oon kiintyny niin paljon johonki noin lyhytaikasiin tuttavuuksiin ja vielä sellasiin jotka ei puhu samaa kieltä äidinkielenään, että ihan oikeesti toivon ja haluun että nähään vielä ja pysytään yhteyksissä. Vau.

Advertisements
One Comment leave one →

Trackbacks

  1. 2011 «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: